Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

ELÄMÄN TARKOITUS

 

Siitä on kulunut jonkun verran aikaa, kun viimeksi kirjoitin tälle sivulle. Elämä on kulkenut muun ohi. Elämääni on mahtunut monenlaista, sekä iloa että murhetta, suruakin. Kaikessa Elämän Herra, Jeesus Kristus, on kuitenkin ollut kanssani ja vahvistanut, lohduttanut ja tukenut minua. Kiitos siitä Hänelle!

 

Tänään elämme jo heinäkuuta ja kesän loppupuolta. Aika rientää, me emme aina ehdi sen mukana. Minulla on kuitenkin ollut kaiken keskellä aikaa pysähtyä ja miettiä elämän merkitystä ja tarkoitusta, ja mikä yleensä on tärkeintä tässä elämässä. Ei se mitä saamme aikaiseksi, vaan se, missä vietämme iankaikkisuuden. Siinä on elämän tärkein kysymys. Koskaan ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu tai ylipäänsä seuraavassa hetkessä. Se voi olla meidän viimeisemme. 

 

Kun elämän peruskysymys on kunnossa, silloin voimme täydestä sydämestämme iloita ja nauttia Jumalan meille antamasta elämästä ja Hänen läsnäolostaan. Jopa Häneen uskovienkin on hyvä välillä tehdä välitilinpäätös ja tutkia oman elämänsä tärkeysjärjestystä. Onko kaikki niin kuin pitääkin. Onko Jeesus kaiken keskipisteenä? Kiireessä sekin saattaa unohtua. 

 

Teitä kaikkia siunaten!

 

-anva-

 

 

***

 

Lähelle Jeesusta

 

 

Jotkin rakkaat ja tärkeät asiat tässä elämässä saattavat tulla esteeksi Jumalan valtakuntaa pääsemiselle. Siksi joskus on luovuttava sellaisestakin, mikä tuntuu vaikealta. Loppujen lopuksi nämä uhraukset osoittautuvat hyvin pieniksi, kun niitä verrataan taivaan kirkkauteen.

 

Ihmisen kannattaa rohkeasti arvioida omia valintojaan Jumalan edessä kaikilla elämän osa-alueilla: käyttäytymisessä, puheessa, teoissa ja ajatuksissa. Jos huomaa jollain saralla jatkuvasti rikkovansa Jumalaa, itseään ja lähimmäisiään vastaan, asia tulisi korjata. 

 

Jatkuva synnissä eläminen vie salakavalasti etäämmäs Jumalasta. Jumalan sanan äärellä viipyminen auttaa näkemään oman elämän synnit, joista saa ja pitää irtisanoutua. Hän antaa voiman siihen, mutta meidän täytyy vain tahtoa sitä. Jumala ei tee sitä puolestamme.  

 

Jeesus kaipaa sinua lähelleen, vapauteen ja iloon.

 

-anva-


***

 

 

Ystävänpäivä

 

Näin ystävänpäivää ajatellessani mietin, miten aika ja tavat ovat muuttuneet. Ennen piipahdettiin kylään tapaamaan toisiamme, eikä siinä tarvinnut olla mitään erikoista tarjottavaakaan. Juotiin kahvia ja tarjottiin, mitä kaapista sattui löytymään. Usein oli pullaa ja kakkua. Nykyään pitää kutsua monta kertaa, eikä sittenkään tulla. Aina löytyy joku (teko)syy, miksi ei pääse tulemaan.

 

Itse olen tottunut siihen, että joka päivä tuli joku käymään, joskus jopa useampikin. Puhelinyhteydessä oltiin vielä välillä. Nyt saa juttuseuraa ulkona puuhaillessa, kun tuntemattomat tai vähemmän tutut pysähtyvät juttelemaan miloin mistäkin. Se piristää kummasti mieltä.

 

Ihmiset ovat joko niin kiireisiä tai omien asioittensa ympärillä pyöriviä, ettei enää riitä aikaa kanssakäymiseen ja vierailuihin. Sitä vieraannutaan toisistamme, eikä enää osata luoda ja ylläpitää suhteita muihin.

 

Sukuloimisetkin ovat jääneet vähemmälle. Ehkä siksi on keksitty tämä ystävänpäivä, että on edes yksi päivä vuodesta, kun siihen uhrataan aikaa ja käydään kylässä tai lähetetään ehkä kortti. Aika surkuhupaisaa! Mielestäni yksi ystävänpäivä vuodessa ei korvaa menneitten vuosien ihania kanssakäymisiä. Ne toivat piristystä arkipäivään.

 

Myönnän, etten itsekään ole tätä puolta hoitanut. Kiire on ryöstänyt aikaa siltäkin osin. Joten en halua moralisoida ketään, kunhan vain pohdin, miten aika on muuttunut ja tavat sen myötä. 

 

-anva-

 

***

 

AIKA JA KIIRE

 

Aika rientää ja tästäkin vuodesta on pian kulunut jo yksi kuukausi. Pian ollaan ystävänpäivässä.

 

En tiedä on se iän tuomaa hitautta, kun ei aika tahdo riittää kaikkeen suunniteltuun tekemiseen. Aika vain rientää. Vai onko tullut suunniteltua liikaa tekemistä? 

 

Raamatussa Saarnaajan kirjassa 3:1 sanotaan, että kaikella on määräaika. Jokaisella asialla on aikansa taivaan alla. Näin se vain on, ja mennyttä aikaa ei takaisin saa.

 

Nyt on pakkaskausi ja lunta runsain mitoin. Nekin ovat kohta taakse jäänyttä tämän talven osalta, koska ollaan menossa kohti kevättä.

 

Joskus olisi hyvä pysähtyä ja istua miettimään, miksi aina on niin kiire. Emme ehdi nauttimaan hetkestä, jossa olemme sillä hetkellä. Emme ehdi nauttimaan ja ihailemaan tätä kaunista talvimaisemaa, joka pian katoaa. Kiire on ajankäytön ”vihollinen”. Se vie nautinnon elämästä. 

 

                         ”Don’t hurry, be happy” - Älä kiirehti, ole onnellinen. 

 

Me jopa ajattelemme, että Jumalakin on rajallinen ja kiireinen, koska Hän on joka paikassa, kaikkialla läsnäoleva. Jumala ei ole sidottu aikaan, kuten me ihmiset. 

 

Väärän ajankäytön ja kiireen keskellä emme myöskään tule miettineeksi, mikä on elämän tarkoitus. Miksi olemme olemassa? Jumalalla on suunnitelma meidän jokaisen elämälle, mutta kuljemmeko sen ohi. ”Sillä hän sanoo: ”Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut”. Katso nyt otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:2). Jumala tahtoo pelastaa meidät ja olla kanssamme meidän arjessammekin. Tahdotko sinä olla hänen kanssaan?

 

-anva-

 

***

 

Aapeli-myrsky 2.1.2019

 

Uusi vuosi alkoi tosi myrskyisessä säässä. Eipä ole moista ollut ihan vähään aikaan. Eikä antanut Aapeli-myrsky nukkuakaan viime yönä. Sen verran piti kovaa meteliä. No siistiipä ainakin ilotulitteiden tuomat ilmansaasteet pois. Tänään on tosi väsynyt olo. Onneksi ei tarvi olla merellä, jossa kovimmat puuskat sanotaan olleen 41,6 m/s ja aallot lähes 8-metrisiä. Olen matkustanut kovilla myrskyillä Suomen ja Ruotsin välillä, ja niistä matkoista on huono muisto. 

 

Puutarhassa riittää taas puuhaa, kun lunta on pöllyttänyt kinoksiin asti ja puuha on melko raskasta. Lumi on tykkylunta, istuu tosi piukasti. Sään armoilla sitä ollaan. 

 

Tässä tulee mieleen eräs raamatunkohta, kun opetuslapset olivat Galilean järvellä venheineen ja järvellä nousi kova myrsky, niin että venhe peittyi aaltoihin. Opetuslapset pelkäsivät ja he herättivät Jeesuksen, joka nukkui venheessä. Jeesus nuhteli tuulta ja järveä, ja tuli aivan tyven (Matt. 8:23-26). Onko meillä uskoa niin paljon, että voimme tyynnyttää myrskyn, kuten Jeesus teki? Sitä voimme miettiä kukin tykönämme. Joka tapauksessa sekä tuulet että meri tottelivat häntä.

 

Kaipa tälläkin myrskyllä on oma tarkoituksensa. Ehkä Jumala osoittaa voimansa meille, koska Hän säät ja ilmat säätää, kuten eräässä virressä laulamme. Noudatetaan vaan säätieteilijöiden neuvoja tällaisissa olosuhteissa esim. pysymällä pois kaatuvien puiden läheisyydestä. Ihan omassa puutarhassakin niitä voi olla. Tuuli vielä jatkuu, mutta aurinkokin vihdoin paistaa.

 

Ei muuta kuin kotoilemaan vaan. Otetaan vaikka kuppi kuumaa mehua tai teetä, sytytetään kynttilä, villasukat jalkaan ja rennosti lukemaan jotain hyvää kirjaa tai lehteä. Tämä tietenkin neuvoksi niille, joille se on mahdollista :).

 

-anva-

 
©2019 anva - suntuubi.com