Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

Joulua odotellessa

 

Joulua odotellessa menivät ajatukseni lapsuusajan jouluihin. Meitä lapsia on kuusi. Kaksi vanhinta oli jo muuttanut pois kotoa. Minä yleensä autoin äitiä joulun valmisteluissa. Minun kontollani oli joulusiivousten tekeminen sekä äidin auttaminen leipomisessa ja ruoan laittamisessa.

 

Muistan kerran, kun oli perunasavotta meneillään, niin eteisestä kuului koputusta. Pelkäsimme sisareni kanssa, koska tiesimme siellä olevan joulupukin. Pukkihan sieltä ovelta sitten kurkistikin. Silloin uskoin vielä joulupukkiin. Jälkeenpäin saatiin tietää, että isähän se oli joulupukin vaatteissa.

 

Joulukuusi oli tietenkin aina vakio joka joulu. Kuusenkynttilät olivat aitoja ja narulla köytettyinä kuusen oksiin sekä myöhemmin sellaisilla metalliklipsuilla kiinni oksissa. Kun kynttilöitä poltettiin, niin kuusta piti vahtia, ettei se syttynyt palamaan. Lahjoja emme saaneet paljoa. Yleensä yhden omenan, pienen sinikantisen ruutuvihon sekä lyijykynän ja kumin. Olimme silti lahjoihimme tyytyväisiä, sillä niitä ei muulloin saanut.

 

Joululauluja kuunneltiin paljon ja tunnelma oli harrasta. Silloin ei vierailtu joulun aikoihin missään, vasta tapaninpäivänä se oli mahdollista. Joulukirkossa en muista koskaan käyneeni lapsuusaikana. Äidin mukana kävimme kesäaikaan sisareni kanssa telttakokouksissa, kun niitä pidettiin lähimailla. Kotona ei kuitenkaan hengellisistä asioista puhuttu avoimesti, vaikka äiti oli tullut uskoon.

 

Koulun joulujuhlissa lauloin yleensä alttoääntä kuorossa. Siksi muistan ne vieläkin aikuisiällä paremmin. Aikuisiälle tullessani ja omien lasteni kanssa heidän kerhon joulujuhlissa joululaulut puhuttelivat minua valtavasti ihan liikutukseen asti. Ne veivät minut takaisin lapsuusajan ihaniin jouluihin.  

 

Sitten kerran eräänä jouluna jo aikuisena ja oman perheeni ja anopin kanssa joulua viettäessämme halusin välttämättä päästä joulukirkkoon. Lasten kanssa aamuvarhaisella joulukirkkoon lähtö oli lähes mahdotonta. Siinä kävi kuitenkin niin, että minä joka halusin sinne mennä, jouduin jäämään kotiin lasten kanssa ja mieheni ja anoppi lähtivät. Olin syvästi pettynyt ja se vaikutti koko joulunajan tunnelmaan. Joulukirkko olikin jo loppunut, kun he sinne pääsivät.

 

Vuodet kuluivat ja itse uskossa olevana tämäkin asia on korjaantunut. Joulukirkkoon mennään aina, kun se vain on mahdollista ja niin on tarkoitus tänäkin jouluna tehdä.

 

-anva-

***

 

LUMI

 

Mieli on tänään jotenkin haikea, vaikka pitäisi olla valoisa, koska lumentulo tietää pimeyden väistymistä. Kun maa on valkoisena, pitkä syksyn pimeys väistyy. Toivottavasti lumi pysyisi eikä sulaisi pois. Tulee mieleen Raamatun kohta, jossa mainitaan, että "valo tuli maailmaan ja pimeys ei saanut sitä valtaansa" (Joh. 1: 5). Valkoinen lumi maassa valaisee myös pimeän aikaan. 

 

Mieli on haikea siksi, että pitkä talvi on vastassa. Toisaalta on ihanaa, ettei aina ole samanlainen sää. Vuodenajat tuovat vaihtelua elämään. Pidän talvesta, mutta en loskasta, liukkaasta kelistä tai jopa vesisateesta talvella. Pikku pakkanen ja valkoinen lumi piristää mieltä.

 

Tiedossa on lumitöitä pihalla, mikäli lunta tulee runsaasti. Kovin on lyhyt ”loma-aika” puutarhatöistä. Se vain muuttaa muotoaan. Ei tarvi nyppiä rikkaruohoja, vaan työntää lumikolalla lunta. Se käy hyvin kuntoilusta, eikä tarvi lähteä kuntosalille. Ulkoilma itsessään tekee hyvää myös aivoille.

 

Tulipa tässä mieleen eräs virren pätkä. ”Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa. Hän hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa…”

 

Toivotaan kohtuullista lumentuloa.

-anva-

***

 

KUURA

 

Tänään ensimmäistä kertaa maa oli kunnolla kuurassa, kun aamulla heräsin. Talvi tekee tuloaan, ei sille mitään voi. Lauantaina 27.10. satoi vähän ensilunta. Ennen sanottiin, että siitä on yhdeksän viikkoa kunnon talveen. Liekö tuo enää pitää paikkansa, säät kun ovat muuttuneet niin paljon.

 

Ei mulla ole mitään talvea vastaan, mutta liukkaista keleistä en piittaa. Olen sen niin monta kertaa kaatunut liukkauden tähden ja loukannut itseni pahasti, etten niitä kelejä kaipaa.

Puutarha saa uuden ilmeen, kun kuura peittää kasvit ja maan. Se on kuitenkin tilapäinen ilmiö, koska aurinko sulattaa sen aina pois aika nopeasti. Olemme aloittaneet lintujen talviruokinnan ja lintuja näyttää puutarhassamme riittävän.  

 

Oravatkin ovat löytäneet pähkinäapajalle. Niitä ja lintuja on mukav

a seurata ikkunasta ja onpa yksi orava päästänyt ihan metrin päähän katselemaan sen ruokailua.

 

Viime talvena katsellessani ikkunasta lintujen ruokailua, Taivaan Isä muistutti mua siitä kuinka hän pitää linnuistakin huolta. Miksi murehtia asioista, joita ei voi murehtimisella muuttaa. Kun etsimme ensin häntä ja turvaamme häneen, hän antaa kaiken muun sen ohessa. Ja näinhän se on. Hän on kaikkivaltias ja kaikkivoipa Jumala. 

 

-anva-

 
***
 
Syksyn ruska

Tänä syksynä ruska on ollut erittäin kaunis ja värikylläinen.  On keltaista ja punaista sekä oranssia vihreän eri vivahteiden seassa. Pidän erityisen paljon näistä väreistä luonnossa. En kuitenkaan itseni päällä vihreää lukuunottamatta. On tullut oikein pirteä ja huikeakin olo niitä katsellessa.

Lehdet ovat jo suurimmaksi lähes tippuneet alas ja haravat heiluneet ahkerasti. Edessä on synkkä ja pimeä aika ennen lumentuloa. Syyskiireet ovat kohta takanapäin.

Talvi on puutarhaihmisen loma-aikaa. Silloin voidaan suunnitella tulevan kesän kukkasiirtoja tai uusien kukkien ja kasvien hankkimista, jos sitäkään. Tehdään enemmän aivotyötä ja annetaan luovuudelle tilaa. Puutarha ei ole koskaan täysin valmis. Se elää koko ajan toisten iloksi, toisten harmiksi.

Olen nauttinut puutarhan suunnittelusta ja toteutuksesta ja löytänyt itsestäni uuden ulottuvuuden, luovuuden.

Näissä merkeissä Hyvää syksyn jatkoa jokaiselle lukijalleni!

-anva-

 

 

©2019 anva - suntuubi.com