Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jumalan huolenpito

Matt. 6:25, 31, 33

 

 

Elämän evästä 2019 -osiossani kirjoitin tästä aiheesta. Tässä kerron omakohtaisen kokemuksemme Jumalan huolenpidosta ja hyvyydestä. 

 

Meillä oli perheenä elämässämme vaihe, jota kesti joitakin vuosia. Rahamme eivät tahtoneet riittää kaikkiin menoihin työttömyyden takia. Riuokaa oli niukalti. Silloin ei syöty mitään gourmet-ruokia. Oli perunaa ja kastiketta, toisena päivänä kastiketta ja perunaa. Aina ei ollut perunaakaan riittävästi. Kaupasta emme niitä pystyneet ostamaan, mutta vanhemmiltani saimme perunoita heidän luonaan käydessämme.

 

Kaikesta huolimatta tahdoimme majoittaa vierailevia sananjulistajia luoksemme ja tarjosimme heille, mitä kaapista löytyi. Saimme todeta monta kertaa, että olimme saaneet pitää enkeleitä luonamme. Jumala siunasi meitä antamalle meille ruokatarpeita. Kerrankin oli leivästä pulaa ja sitten saimme erään henkilön kautta arkkupakastimemme täyteen erilaista leipää ja pullaa. Niistä riitti pitkäksi aikaan syötävää. Samaten ovemme taakse ilmestyi isohkoja perunapusseja. Kenellekään emme tietenkään kertoneet tilanteestamme, joten Jumalan apu vahvisti myös meidän uskoamme. Hän tietää ja näkee kaiken.

 

Meillä oli puutarhassamme marjapensaita ja mansikoita, jota tuottivat välillä hyvää satoa. Kerran mietin, että voi kun olisi mehumaija, että saisi ne kaikki tehtyä mehuksi, mutta ei ole varaa ostaa sellaista. Olin kaupassa katsellut mehumaijaa, mutta se oli liian kallis. Sitten eräs seurakunnan vanhin antoi minulle rahalahjan tietämättä mitään minun ajatuksistani. Se oli juuri se summa, mitä mehumaija kaupassa maksoi. Niinpä kävin sen sitten ostamassa ja sain tehdä marjoista mehua. Kyllä oli kiitollinen mieli. 

 

Näin Jumala pitää huolen omistaan, kun ensin etsimme Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Hän tietää, mitä me tarvitsemme ja auttaa meitä. Kyllä kristittyjenkin elämään murheita mahtuu, mutta kun viemme murheemme Jeesukselle rukouksen kanssa  tiettäväksi. Hän on luvannut sanassaan auttaa meitä ja antaa rauhan sydämeemme. Hän on kanssamme myös vaikeuksien keskellä. Jos kaikki tulisi kuin Manulle illallinen, niin mihin me sitten Jumalaa tarvitsemme. Tällaisissa tilanteissa me koemme Jumalan avun ja läsnäolon erittäin konkreettisesti. Se rohkaisee meitä kilvoittelemaan eteenpäin tällä taivastiellä.

 

-anva-

 


###

 

TODISTUKSENI

 

Lapsuudessani jo kuulin Jumalan sanaa. Kävin äitini kanssa telttakokouksissa, mutta ei niistä paljon mieleeni jäänyt. Yhden hengellisen laulun muistan, mutta siemen tuli jo silloin kylvettyä minunkin sydämeeni. Sitten alkoivat uskonasiat kyllästyttämään ja lähdin aina pois kotoa, kun näin uskovia tulevan meille.

 

16-vuotiaana  ensi kerran Jumala pysäytti minut ja silloin rukoilin tosissani ja sain myös vastauksen heti. Koin, että Jumala todella on olemassa. Mutta unohdin sen mikä oli tärkeintä eli Jumalan kunnioittamisen. Raamattu sanoo Ps. 50:15 ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä ja minä tahdon auttaa sinua, mutta sinun tulee kunnioittaa minua”.

 

Otin vain avun vastaan, mutta en tajunnut, että minun tulisi antaa Hänelle koko elämäni eikä vain huutaa Häntä avuksi hädän päivänä. Mutta Jumala on pitkämielinen ja kärsivällinen. Hän ymmärsi minua.

 

Kului vuosia, kunnes Jumala alkoi taas puhumaan minulle. Tapasin usein uskovia minne ikinä meninkin. Välillä se harmitti, mutta samalla uskonasiat alkoivat enemmän kiinnostaa. 

 

Viimeinen vuosi maailman tiellä ennen uskoon tuloani oli todella vaikea. Tuli kaikennäköisiä ongelmia. Voimani loppuivat täysin. Opiskelin, olin mukana yhdistystoiminnassa, hoidin kotia ja lapsia. Poltin kynttilääni molemmista päistä, koska rauhaa ei ollut. Sydämessäni oli tyhjyys.

Etsin elämääni tyydytystä ja rauhaa. Kokeilin kaikennäköisiä juttuja, niin kuin varmaan moni meistä siinä vaiheessa tekee. Mutta minä erehdyin todella vaaralliselle polulle. Kiinnostuin parapsykologisista asioista, kuten ennustajista ja meedioista.

 

Kesällä 1983 Jumala kuitenkin johdatti minut erään uskovan naapurini kanssa mustikkametsään. Siellä metsän keskellä sain kertoa Jumalalle kaikki mikä sisimmässäni ahdisti. Koin merkillistä rauhaa sisimmässäni. Tiesin, että haluan tulla uskoon. Sielunvihollinen ei kuitenkaan antanut periksi ja niin erehdyin kyselemään asioita ja tulevaisuuttani meediolta. Hän vastasi minulle, että ota Jumalan kutsu vastaan, Jumalalla on sinulle tehtävä. Siitä alkoi todellinen myllerrys sisimmässäni. Onko se ihminen Jumalan käytössä vai ei? 

 

En tiennyt Raamatusta mitään, ja sain yhden henkilön kautta tietää, että meediot eräässä kaupungissa olivat erittäin kiinnostuneita minusta. Tämä henkilö antoi minulle puhelinnumeron toiseen kaupunkiin, jonne voisin ottaa yhteyttä. Sen herran palvelijat näkevät todella paljon vaivaa eksyttääkseen ihmisiä.

 

Siinä vaiheessa sitten kysyin mieheltäni, muistaako hän mitä Raamattu sanoo meedioista, onko se hyvää vai pahaa. Hän oli paremmin lukenut Raamattua rippikoulussa kuin minä. Mieheni sanoi, että muistaakseni pahaa. Silloin sanouduin irti koko touhusta. Jumala sai pelastaa minut ja ohjasi minut oikealle tielle sinä syksynä. Kiitän Jumalaa, että hän pelasti minut varmalta tuholta. On olemassa kaksi tietä ja molemmat houkuttelivat. Toinen on elämän tie ja toinen maailman tie.

Syksyllä 1983 menin ensimmäistä kertaa hengelliseen tilaisuuteen kovan taistelun jälkeen.

Koko päivän jahkailin menenkö vai enkö mene. Tiesin, että se olisi ratkaiseva ilta minun elämässäni. Niinkuin se sitten olikin. 

 

Viime tipassa ennen kokouksen alkua päätin lähteä sinne ja anoppini lähti mukaan. Siellä kokoussalin takana istuin ja kuuntelin. Kun kysyttiin, onko teillä kaikilla asiat Jumalan kanssa kunnossa mietin ettei minulle ole. Mutta en nostanut kättäni merkiksi. Itkin ja kävin vieläkin kovaa taistelua. Sitten sanoin anopilleni, että minun tekisi mieleni mennä eteen rukoiltavaksi ja muuta ei tarvittu, jalat yksinkertaisesti veivät minua, lensin kuin siivillä. Puolestani rukoiltiin ja se oli ihana kokemus. Mikä ilo ja rauha tuli sydämeeni. Pelko häipyi. Kaikki tuntui sanoin kuvaamattoman ihanalta. Teki mieli syleillä kaikkia läsnäolijoita siitä ilosta ja riemusta mikä sydämessäni oli. 

 

Muutimme 1988 suurempaan kaupunkiin töiden perässä. Vuosien myötä, kun hyvinvointimme parani, unohdin Jumalan. Näennäisesti kaikki oli hyvin. Kävin kokouksissa säännöllisesti ja uskollisesti. Täytin oman paikkani seurakunnassa. Mutta Jumala sana ja rukous eivät maistuneet. 

 

Sitten eräässä hengellisessä tilaisuudessa tajusin kuinka kaukana olin Jumalasta. Kaipasin takaisin läheisempään yhteyteen hänen kanssaan. Halusin kokea ja päästä siihen samaan yhteyteen kuin uskonelämän alkuvuosina olin ollut. Siellä syttyi sisimmässäni pieni tuli ja Jeesuksesta ja Jumalan sanasta tuli jälleen rakas asia elämässäni. Kiitän Jumalaa, että hän on pitänyt minusta huolen siitä lähtien. 

 

Tänä päivänä ei ole näin selkeää rajaa oikean ja väärän välillä. Silloin oli valittavana joko Jumala tai mun kohdalla meedio. Tänä päivänä on liikkeellä erilaisia eksytyksiä, joita on vaikea erottaa oikeasta ellei ole tarkkana. Siksi on erittäin tärkeää pitäytyä Jumalan sanaan ja elää sen mukaan. 

1 Joh. 4:1-3 kehottaa meitä koettelemaan henget, ovat ne Jumalasta, sillä eivät kaikki puhu Raamatun Jeesuksesta.  

 

Iloitsen Herran läsnäolosta elämässäni. Olen saanut olla hänen käytössään niinkuin hän on johdattanut. Hän on ollut myös apuni ja turvani ja auttanut ihan pienissäkin asioissa.

 

-anva-

 

 # # # # #

 

 

PARANTUMISENI

Jes. 53:3-7

 

Tässä Jesaja-profeetta kirjoittaa ja ennustaa Jeesuksen ristinkuolemaa jo paljon ennen Jeesuksen syntymää. Ja näin on todella tapahtunut sen voimme lukea uuden liiton puolelta.

 

Jeesus kantoi meidän syntimme ja sairautemme ristinpuulle sinun ja minunkin. Häntä pilkattiin, ruoskittiin, piinattiin ja Hän alistui siihen eikä suutansa avannut. Hän kärsi kaiken ja miksi? Jotta meillä olisi mahdollisuus pelastua, mutta saamme myös kokea parantumisia. Se on esimakua taivaan ihanuudesta. Se annetaan meille lahjana. Saamme kaiken ottaa uskossa vastaan.

 

Olin ollut jonkin aikaa uskossa, kun Jumala puhui minulle lenkkireissullani, että minä paranen ja siitä hetkestä lähtien olen pitänyt kiinni tästä lupauksesta. Tiesin sisimmässäni, että se tapahtuu vähitellen - tapaus kerrallaan. Näin on myös tapahtunut.

 

Vuoden 1984 alussa löysin rinnastani kasvaimen. Se oli kova isku. Ajattelin, että pienet lapseni tarvitsevat minua vielä. Toisaalta se on naiselle aikamoinen shokki naisellisuuden vuoksi. Sain lähetteen keskussairaalaan leikkausta varten. Jouduin odottamaan hieman toista kuukautta kunnes tuli kutsu leikkaukseen. Kävin mammografiassa sitä ennen. Kun menin sairaalaan leikkausta varten, lääkäri istui ja raapi päätään. Lopulta hän sanoi minulle, että laitetaan puukko toistaiseksi syrjään, en ymmärtänyt miksi. Puolitoista viikkoa tämän jälkeen sain Jumalalta kehoituksen lähteä eräälle paikkakunnalle hengelliseen kokoukseen. Menin sinne viime tipassa ja istuin penkkiin. Kokous alkoi ja toiselta puolen Suomea oleva puhuja nousi puhumaan. Hän sanoi, että paikalla on eräs henkilö jolla oli vaikeuksia päättää lähteäkö kokoukseen ja nyt olet täällä. Hän kertoi myös julkisesti kaikki ne asiat, joita olin miettinyt kasvaimen löydettyäni. Ajattelin, että hänhän puhuu minusta. Puhuja ei tiennyt asioitani eikä kukaan ollut kertonut hänelle minusta. Hän sanoi, että Jumala ilmestyy sinulle tänä iltana. Kasvain, joka sisälläsi on, se sulaa pois. Mietin menenkö vielä rukoiltavaksi, mutta puhuja sanoi, että sovitaanko niin, ettei kukaan tule rukoiltavaksi. Jumala halusi hänen toimivan näin. Niin lähdin sitten kotiin. Kolmen viikon sisällä kasvain oli sulanut pois. Jälkitarkastukset ovat osoittaneet, että niin kävi.

 

Kuulin jälkeenpäin, että puhuja ei uskaltanut mainita sanaa syöpäkasvain, vaikka se oli hänelle ilmoitettu Jumalan taholta. Olin niin tai näin, parantuminen tapahtui joka tapauksessa. Olen siitä kiitollinen Herralle!

 

Tämä ei ole ainoa parantuminen, jota olen saanut kokea. Jumala on parantanut minusta keuhkoastman, selkärankareuman, verestävät limakalvot vatsassa. Virtsarakon leikkaus peruuntui Jumalan kosketuksen vuoksi. Luetteloa voisin jatkaa vaikka kuinka pitkään. 

 

Tämä Raamatun lupaus on minun kohdallani toteutunut todella ihanasti. Ymmärrän, etteivät kaikki parane tällä tavalla. Jumala käyttää myös lääketiedettä välineenä. Hän on suvereeni ja toimii tahtonsa mukaan. Se on armoa ei ansioita.

 
-anva-
                                 
# # # # #
 
©2019 anva - suntuubi.com