Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

TODELLINEN RAKKAUS

 

Kun ihminen lankesi syntiin, ei Jumala jättänyt häntä siihen olotilaan ja ajatellut, että koska noin teit niin minä en enää susta välitä. Ei Jumala suunnitteli ihmisen pelastuksen ja siinä hän käytti omaa poikaansa välikappaleena. Jumala välitti niin paljon ihmisestä, että hän oli valmis antamaan oman poikansa ristinkuolemaan sovittamaan ja lunastamaan meidät syntitilastamme ja saamaan uudelleen yhteyden kuntoon Jumalan ja ihmisen välillä. Jumala osoitti todellista rakkautta, todellista välittämistä ihmisestä. 

 

Jeesus oli valmis kärsimään ristillä ihmisten syntien tähden. Hän oli valmis kuolemaan ja kantamaan hirvittävän syntitaakan itsessään ristinpuulle. Lisäksi hän kantoi kaikki sairaudet, jotka olivat seurausta syntiinlankeemuksesta. Ajatelkaa sitä syntimäärää ja sitä kärsimystä! Paratiisissa sairautta ei ollut. Jeesus myös osoitti todellista rakkautta, todellista välittämistä  ihmisistä Golgatalla. Hän halusi, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden ja että he saisivat tulevaisuuden ja toivon. Hän halusi myös toteuttaa täydellisesti isänsä tahdon.

 

Korinttilaiskirjeessä on mainittu, mitä rakkaus on. 1 Kor. 13:4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; 7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.    

 

Todellinen rakkaus on siis toisesta välittämistä, ajatellaan toisen parasta. Raamattukin puhuu siitä. Joskus yhdistämme sen tunteisiin. Kun rakastuimme ensimmäisen kerran tai rakastumme, se on varmaan meille kaikille voimakas kokemus. Me saatamme peilata Raamattua lukiessammekin rakkautta tähän kokemukseen. Siksi meidän on niin vaikea rakastaa toista ihmistä aidosti, saati sitten itse Jumalaa. Jos emme tunne mitään, se on yhtä kuin emme rakasta. Tämä voi johtaa moniin ongelmiin elämässämme. 

 

Kuten edellä mainitsin, rakkaus on toisesta välittämistä, toisen huomioon ottamista. Se ei ole ”minä rakastan sinua” -hokemista. Jos me todella rakastamme, me otamme toistemme tarpeet huomioon, ja silloin ei ajatella, mitä minä siitä itse saan. Ei Jumala eikä Jeesuskaan niin ajatelleet suunnitellessaan ja toteuttaessaan pelastussuunnitelmaa. 

 

Maailmassa puhutaan paljon rakkaudesta ja sen puutteesta. Maailman rakkaus perustuu tunteisiin. Kun tunteet sitten loppuvat, loppuu monesti yhteys ihmisten kesken. Me uskovinakin voimme ajatella, että kun ei tunnu miltään, niin ei Jumalakaan välitä meistä.  Meidän uskovina ainakin tulisi ymmärtää, että emme sekoita todellista rakkautta ja tunnerakkautta keskenään. Ei myöskään veljesrakkautta ja todellista rakkautta. 

 

Kaikki nämä rakkauden lajit ovat hyviä, mutta jumalallinen rakkaus (agape) on näistä kaikkein kestävin. Se ei lopu siihen, jos meistä ei välitetä tai meidät hylätään, niin kuin edellä voimme lukea Korinttilaiskirjeen 13. luvun jakeista. Se ei myöskään tuota lähimmäiselle pahaa tai iloitse lähimmäisen kärsiessä vääryyttä. Se ei ole omaan napaan tuijottamista, se ei kerskaile eikä pöyhkeile. Se antaa anteeksi toisille. 

 

Me ihmiset emme pysty omassa voimassamme täyttämään tätä rakkauden ihannetta, mutta Jumala on valmis auttamaan meitä, jos sitä häneltä pyydämme. Kun hän täyttää meidät rakkaudellaan, me pystymme rakastamaan häntä ja lähimmäistämme.   


-anva-
 

*******

 

JUMALATTOMAN PAHUUS JA JUMALAN ARMO

 

 

Ps 36:1-13

 

1. Veisuunjohtajalle; Herran palvelijan Daavidin virsi. 2. Synti sanoo jumalattomalle: minun sydämessäni ei ole Jumalan pelkoa hänen silmäinsä edessä. 3. Sillä se tekee kaiken sileäksi hänen silmissään, että hänen pahuutensa havaittaisiin ja häntä vihattaisiin. 4. Hänen suunsa sanat ovat vääryyttä ja petosta; hän on lakannut tekemästä sitä, mikä taidollista ja hyvää on. 5. Hän miettii turmiota vuoteessansa, hän pysyy tiellä, joka ei ole hyvä, hän ei kammo pahaa. 

 

6. Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti. 7. Sinun vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. 8. Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala! Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa. 9. Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta. 10. Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden. 11. Säilytä armosi niille, jotka sinut tuntevat, ja vanhurskautesi oikeamielisille. 12. Älköön ylpeyden jalka minua tallatko, älköönkä jumalattomain käsi minua karkoittako. 13. Katso, pahantekijät kaatuvat, he suistuvat maahan, eivätkä voi nousta.

 

Tänä päivänä kuulemme ja luemme media kautta sodista, terrorismista ja ihmisen pahuudesta. Pelottavatko ne sinua? Psalmin kirjoittaja kertoo miten pahat ihmiset käyttäytyvät. Synti tekee ihmiset sokeiksi omille käytöksilleen. Psalmi lähtee liikkeelle tämänkaltaisista pahantekijöistä ja hyppää Jumalan mahtavuuteen. Jumalan armo on ihmeellinen, sillä se yltää koko maailmaan: syvimpään koloon, korkeimmalle vuorelle ja taivaisiin asti. Herra auttaa ihmistä ja eläintä, omia luotujaan.

 

Kun Jumala kätkee ”siipiensä suojaan”, se kertoo äärimmäisestä turvasta. Siivet on suojan kielikuva sortoa vastaan. Tätä suojaa ihmislapset etsivät peloissaan. Jumala ravitsee heidät runsain antimin ja he saavat juoda hänen suloisuutensa virrasta. Jumalan tykönä on elämän lähde ja hänen valkeudessaan me näemme valkeuden. Lähde ja  valo ovat elämän välttämättömyyksiä. Jumalan huolenpito ylittää välttämättömyydet. Yöllä juonia punova pahantekijä ei ole mitään maailmankaikkeuden suurimman suojan rinnalla. Vanhurskaus, armo ja oikeus vievät voiton.

 
 
*******

 

 

MAHDOTON MAHDOLLISEKSI

 

1 Moos 18:1-15

 

1. Sitten Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, 2. ja kun hän nosti katseensa ja näki, että kolme miestä seisoi hänen edessään. Nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan teltan ovelta, kumartui maahan, 3. ja sanoi: "Herrani, jos olen saanut armon sinun silmissäsi, niin ethän mene palvelijasi ohi. 4. Sallikaa tuoda vähän vettä, jotta voitte  pestä jalkanne. Levätkää sitten puun siimeksessä. 5. Minä tuon palasen leipää vahvistaaksenne itseänne, ennenkuin jatkatte matkaanne, sillä sitä varten kai olette poikenneet palvelijanne luo." Miehet sanoivat: "Tee niinkuin olet puhunut”. 6. Abraham kiirehti telttaan Saaran luo ja sanoi: ”Tee kiireesti taikina kolmesta vakallisesta hienoja vehnäjauhoja, sotke ja leivo kakkuja". 7. Sitten Aabraham juoksi karjatarhaan, otti nuoren ja hyvän vasikan ja antoi palvelijalle, joka kiirehti valmistamaan sitä ruuaksi. 8. Hän otti voita ja maitoa sekä valmistuttamansa vasikan, ja pani ne miesten eteen. Itse hän seisoi heidän luonaan puun alla sillä aikaa, kuin he söivät.

 

9. ”He kysyivät häneltä: ”Missä vaimosi Saara on?” Hän vastasi: ”Tuolla teltassa.” 10. Mies sanoi: ”Totisesti, minä palaan luoksesi ensi vuonna tähän aikaan, ja silloin vaimollasi Saaralla on poika”. Mutta Saara kuunteli teltan ovella hänen takanaan. 11. Abraham ja Saara olivat vanhoja ja ikääntyneitä,   eikä Saara enää voinut saada lasta. 12. Saara nauroi itsekseen ja ajatteli: ”Voisiko minussa vielä herätä halu, kun olen näin kuihtunut? Onhan myös herrani jo vanha.” 13. Herra sanoi Abrahamille: ”Miksi Saara nauroi ja ajatteli: ”Voisinko minä todella, synnyttää, kun olen näin vanha?” 14. Onko Herralle mikään mahdotonta? Ensi vuonna tähän samaan aikaan minä palaan luoksesi, ja silloin Saaralla on poika.” 15. Saara kielsi ja sanoi: ”En minä nauranut.” Hän näet pelkäsi. Mutta Herra sanoi: ”Ei, kyllä sinä nauroit.”

 

1 Moos. 21:1-7

 

1. Herra piti Saarasta huolen, niinkuin oli sanonut; ja teki hänelle niinkuin oli puhunut. 2. Saara tuli raskaaksi ja synnytti Abrahamille tämän vanhoilla päivillä pojan juuri siihen aikaan, josta Jumala oli hänelle puhunut. 3. Pojalleen, jonka Saara oli hänelle synnyttänyt, Abraham anti nimen Iisak. 4. Hän ympärileikkasi poikansa Iisakin kahdeksan päivän ikäisenä, niinkuin Jumala oli häntä käskenyt. 5. Abraham oli sadan vuoden ikäinen, kun hänen poikansa Iisak syntyi. 6. Saara sanoi: ”Jumala on saanut minut nauramaan. Jokainen, joka kuulee tästä, nauraa minun kanssani.” 7. Hän sanoi vielä: ”Kuka olisi voinut sanoa Abrahamille, että Saara tulee imettämään lapsia? Kuitenkin minä olen nyt synnyttänyt hänelle pojan hänen vanhoilla päivillään!”

 

*******

Alkujakeissa tämä kertomus kuvaa kauniisti Aabrahamin huomaavaisuutta ja vieraanvaraisuutta. Aabraham tunnisti nämä vieraat Herraksi ja hänen läheteikseen. Uudessa testamentissa on tämän tapainen ajatus myös: ”Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vieraanaan” (Hepr. 13:2). Vieraanvaraisuudesta on siis Raamatussa kannustavia esimerkkejä.

 

Jumala oli luvannut Aabrahamille ja Saaralle lapsen, mutta he joutuivat odottamaan sitä erittäin pitkän aikaa. Kun se aika vihdoin koitti, Saaran oli vaikea uskoa sitä tapahtuvaksi. Hän ajatteli hyvin inhimillisesti, kuten meillä ihmisillä on monesti tapana tehdä. Mekin voimme naurahtaa Jumalan selvälle sanalle Saaran tavoin. Tästä huolimatta Jumala piti lupauksensa ja muisti Saaraa. Hän tuli raskaaksi ja poika syntyi juuri sinä aikana, jonka Jumala oli sanonut. 

 

Minusta tämä tositapahtuma on niin vahva todiste siitä, että minkä Jumala lupaa sen hän tekee. Hänelle ei todellakaan mikään ole mahdotonta. Uudessa testamentissa on tämän  tapainen lupaus. ”Niin Jeesus katsoi heihin ja sanoi heille: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista” (Matt. 19:26; Mark. 10:27). Näissä kohdissa kyseessä oli syntisen pelastuminen. 

 

Oletko sinä saanut Jumalalta lupauksia? Jos olet, niin pidä niistä kiinni äläkä epäile. Jumala vastaa ajallaan. Joskus siihen voi mennä pidempi aika, mutta hän tekee sen, minkä lupaa. Hän ei ole niinkuin ihminen, joka lupaa mutta ei tee. 

 

*******

 

©2019 anva - suntuubi.com